lauantai 26. lokakuuta 2013

Mantelimaito

Perinteiselle maidolle löytyy yllättävänkin monia vaihtoehtoja kaupan hyllyiltä. Itse olen kokeillut ainakin kookos-, riisi- ja mantelijuomaa. Mantelijuoma nousi ylivoimaiseksi suosikiksi, joten pitihän sitä tehdä itsekin. 

Mantelijuoman resepti on melko simppeli:

50 grammaa manteleita
6-8 dl vettä
omavalintaista makeutusainetta

Ensimmäisenä aikaa vievin osuus, eli manteleiden liotus. Mantelit veteen, ja yöksi likoamaan jääkaappiin.


Liotuksen jälkeen mantelit kaadetaan blenderiin, pari desiä vettä päälle ja blenderi pörisemään. Kun mantelit ovat murskana, lisätään loppu vesi ja makeutusaine (voi jättää poiskin), ja sekoitetaan vielä hetki. Valion laktoosittomassa maitojuomassa on noin 3 grammaa sokeria 100 grammassa. Näin ollen voisi laskea, että makeutusta tämän kokoiseen satsiin voisi tuolla kaavalla laittaa noin 18-24 grammaa sokeria vastaava määrä.


Lopputulokseksi saadaan valkoista mantelijuomaa, sekä pohjalle jäävää murskaa, joka siivilöidään pois. Murskaa ei kannata heittää menemään, vaan käyttää vaikkapa ruoanlaitossa. Minulla on tapana lusikoida se puuroon.


Valmis tuote näyttää mielestäni ihan samalta kuin perinteinen maito. Väri voi olla hiukan rusehtavampi. Itse käytän mantelimaitoa etupäässä puurossa, smoothiessa, teessä ja kahvissa.


Itsetehtynä mantelijuoma on huomattavasti valmista halvempaa. Mantelit ovat melko edullisia, lähikaupassamme 100 gramman pussi on puolentoista euron kieppeillä.


Pupu

perjantai 25. lokakuuta 2013

Parempaa Jäätelöä

Pidän jäätelöstä. Pidän jäätelöstä kesäpäivänä vesistön äärellä, pidän jäätelöstä kuuman leivoksen päällä. Pidän jäätelöstä keskellä talvea lämpimän peiton alla. Jäätelö on hyvää. Olen tässä suhteessa paljon possumpi kuin Pupu.

Valitettavasti jäätelö on myös melko epäterveellistä. Perinteinen jäätelö on kirjaimellisesti sokeria ja kermaa, seassa saattaa olla ehkä jokunen kananmuna. Pidän itse haitallisimpana näistä sitä lisättyä sokeria, joka on ravitsemuksellisesti nähden lähinnä myrkyllinen elimistölle. Kaiken maailman kevytjäätelöt ja tofujäätelöt ovat mielestäni vielä pahempia.

Onneksi, jälleen, itse tekemällä saa paljon terveellisempää ja vähintäänkin yhtä maittavaa. Esittelen tässä yksinkertaisen banaaniin ja avokadoon pohjautuvan vanilja-sitruunajäätelön.

Ainesten lisäksi tarvitset jonkin keittiölaitteen jolla saat kaiken sekoitettua. Käytän itse monitoimikonetta, mutta mikä tahansa sitä vastaa laite kuten sauva- tai tehosekoitin käy.

Koko reseptissä on noin 900 kcal, josta noin puolet on rasvaa (~50g), vähän reilu neljännes hiilihydraatteja (~60g) ja vähän vajaa neljännes proteiinia (~50g). Annoksia tulee neljä pienempää tai kaksi suurta.

Reseptiin kuuluvat seuraavat ainekset:
  • Kaksi banaania
  • Kaksi pientä avokadoa (tai yksi iso)
  • Pari scooppia (50 g) heraproteiinia
  • Yksi sitruuna
  • Yksi lime
  • Vaniljaa oman maun mukaan
  • Jotain makeutusainetta, kaikki käy

Sitrukset sekä vaniljan voi toki vaihtaa vaikka kaakaohon tai marjoihin, ihan oman maun mukaan! Hedelmien koko määrää tarkan kalorimäärän ja ravinnejakauman. Rasva tulee käytännössä yksinomaan avokadosta, pieni osa heraproteiinista. Mitä laadukkaampi heraproteiini, sitä vähemmän siinä on maitorasvoja.

Heraproteiininkin voi halutessaan jättää pois, joskin se parantaa koostumusta hieman.

Asiaan.


Käyttämäni ainekset.
Aloita pilkkomalla banaanit ja avokadot. Ei ole väliä miten, kuoret pois ja palasiksi.

Pilkotut hedelmät.

Pilkotut banaanit ja avokadot voi tässä vaiheessa siirtää hetkeksi pakastimeen. Ei ole pakollista, mutta nopeuttaa lopullisen seoksen hyytymistä kun ovat valmiiksi viileampiä.

Taustalla herkullista lihaa.
Jatka pesemällä sitrushedelmät ja raastamalla näistä kuori talteen. Kuoresta on tarkoitus ottaa vain kiiltävä osa irti! Alla oleva pehmeämpi vaalea kudos on maultaan karvas.

Sitruunan ja limen kuoret.
Purista seuraavaksi sitrushedelmien mehu talteen.

Sitrusmehua, nam nam.
Seuraavaksi vaniljan kimppuun. Viillä hedelmä auki pituussunnassa ja kaavi veitsen tylsällä puolella sisukset ulos. Tähän kannattaa käyttää pientä, terävää veistä.

Vaniljahedelmät.
Pidän vaniljasta, käytin koko purkin pois.

Viilto pitkittäin.

Vaniljainen saalis.
Tässä vaiheessa pilkkomiset on ohi ja jäljellä on enää ainesten sekoitus keskenään. Nyt siis pitäisi olla pilkottua (ja mahdollisesti jäähdytettyä) banaania ja avokadoa, heraproteiinia, sitrushedelmien mehu sekä kuori, ja vaniljaa.

Kaikki valmiina sekoitusta varten.
Laita kaikki ainekset sekoittimeen. Sekoita. Maista ja makeuta reilusti - jäisenä sekoitus maistuu kaikin puolin miedommalta! Sekoita lisää.

Will it blend?

Lopputulos. Vasemmassa alalaidassa oli vielä banaanin palanen kokonaisena joten jatkoin sekoittamista.

Siirrä lopuksi sekoitus johonkin astiaan ja pakasta. Pakastin kaksi isoa annosta suoraan omiin kulhoihinsa.

Valmiina pakastamista varten.
Jäätelöt kannattaa syödä melko pian pois. Oikeasta jäätelöstä poiketen näissä ei ole ilmakuplia tekemässä seoksesta ilmavampaa ja pehmeämpää, joten seoksesta tulee lopuksi kovaa. Parhaimmillaan jäätelö on noin 4-5 tunnin pakastamisen jälkeen.

Uskon, että jäätelökoneella tästä saisi kaupan jäätelön veroista koostumukseltaankin. Ehkäpä kyseisen laitteen omistava lukija voisi kokeilla ja kertoa miten kävi? :)

Possu

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Graavilohi

Toisin kuin useimmat, minä en pidä makeasta. En ole ikinä oppinut syömään karkkia, enkä himoitse kesäisin jäätelöä. Minun ei ole vaikea kieltäytyä jälkiruoasta, useimpia makeita leivonnaisia en voi sietää. En ole niitä, jotka käpertyvät illalla telkkarin eteen suklaalevyn kanssa.

Mutta minullakin on toki herkkuni. Viime viikonlopun leffaillan naposteltavana toimi Possun tekemä herkullinen kuivaliha, joka nousi samantien yhdeksi lempiherkukseni.

Tänään valmistin erästä toista lempiherkkuani. Tämän herkun valmistus on turhankin helppoa, ja se on kaiken lisäksi terveellistä! :) Kyseessä on raaka rasvainen kala eli graavilohi.

Graavilohta varten tarvit lohta, foliota (voi korvata muovikelmulla), suolaa ja valinnaisia mausteita. Minulla oli käytössä tänään kuvassa näkyvät tilli ja valkopippuri. Valmis kalamausteseos sopinee myös.


Lohi siis suolataan, maustetaan ja kääritään folioon. Mikäli kalapaloja on useampi, kannattaa ne pakata folioon päällekkäin lihapuolet vastakkain. Lohipaketti laitetaan jääkaappiin maustumaan.


Tästä alkaakin sitten reseptin vaikein osuus, eli odottelu. Vuorokauden kuluttua graavilohi on syötävää, mutta kahden vuorokauden päästä herkullista. Myönnettäköön etten itse aina jaksa odottaa niin pitkään.


Pupu

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kuivaliha

Kuivaliha seikkailli aiemmassa pähkinävoista kertovassa tekstissä. Sen valmistaminen on yhtä helppoa kuin pähkinävoinkin.

Tein ennen kuivalihaa uunissa, mutta ostin alkusyksystä elintarvikekuivurin kun kerta kaupassa se haluttiin minulle puoleen hintaan luovuttaa. Vaikka kyseessä on ns. halppisvekotin ovat sillä saadut tulokset olleet selvästi parempia, liha on jäänyt pehmeämmäksi ja mureammaksi kuin uunissa tehdessä.

Aineksia tähän ei juuri tarvita, lihaa ja mausteet vain. Suosin itse naudanlihaa, mutta periaatteessa mikä tahansa liha käy, jopa kanan- ja porsaanliha jos varmistaa lihan sisälämpötilan nousun tarpeeksi lämpimäksi. Ruokaturvallisuuden kannalta kannattaa mielestäni kuitenkin pitäytyä punaisessa lihassa. Ehkäpä joku päivä ostan hyvän kuivurin, voisin tällöin kokeilla mm. kalkkunan kuivumisominaisuuksia...

Käytän tässä tekstissä naudan entrecotea, sitä sattui olemaan käsillä kun huomasin, että mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, tekeväni kuivalihaa.

Aluksi oli leikkuulauta, lihakimpale ja terävä veitsi. Ohut fileointiveitsi helpottaa tätä työtä huomattavasti. Käyttämäni liha oli keskeltä hieman jäistä, jolloin sen leikkaaminen oli helppoa.


Lihassäikeiden suuntaisesti leikkasin noin puolen sentin vahvuisia siivuja. Siivujen koolla ei ole niin väliä, kunhan ovat suunnilleen samaa paksuusluokkaa.


Lihan muovikäärön voi antaa vaikkapa omalle koiralleen. Se ilahtuu siitä. Mikäli ei ole koiraa, suosittelen sellaisen hankkimista.


Laitoin tällä kertaa siivujen päälle vain suolaa ja savustettua paprikaa. Teen joskus monimutkaisiakin marinadeja jotka jättävät lihan pintaan makeahkon vivahteen, mutta nyt halusin pitää asiat yksinkertaisina.


Siivut kannattaa asettaa ritilöille niin, että väliin jää hyvin tilaa ilmalle kiertää. Sitten ei muuta kuin kuivuri päälle ja odotellaan.

Taustalla kurkistaa meidän halloween-kurpitsa.
Laite ajossa.
Mikäli aikoo valmistaa lihat uunissa, kannattaa lämmöksi voi säätää saman kuin kuivurissa yllä, eli noin 70°C. Lihat tulee laittaa ritilälle, ja ritilän alle uunipelti jollei halua uuniaan sotkea rasvavalumilla. Uunin ovea voi raottaa hieman.

Kuivumisastetta valitessa kannattaa miettiä miten lihan aikoo syödä - mikäli aikoo säilyttää sitä jääkaapissa ja napostella televisiota katsoessa voi sen jättää vähän kosteammaksi, mikäli lähtee kolmen viikon lapinvaellukselle voi lihan päästää kuivumaan enemmän, se painaa näin vähemmän ja säilyy paremmin, joskin hampailla on kovempi työ. Kuivumisaika riippuu myös kuivurista/uunista.

Tässä tapauksessa lihoja on tarkoitus säilyttää jääkaapissa ja syödä kotona, joten jätin lihat hieman kosteaksi. Kuivausaika oli noin 6½ tuntia.

Lopputulos!


Pupu kehui lihojani. :)

Possu

Ruokavaliostamme

Aiemmassa blogikirjoituksessamme kerroimme, kuinka päätimme viime kesänä laittaa elämäntapamme remonttiin. Aluksi päämääränä oli puhtaasti painonpudotus, mutta olomme parantuessa painonpudotuksen myötä huomasimme, kuinka suuri vaikutus ruoalla onkaan hyvinvointiimme. Isoimmaksi osaksi remonttia tulikin ruokavalio, joka kehittyi pikkuhiljaa tähän nykyiseen muotoonsa.

Koitamme kertoa tässä tekstissä hieman siitä, minkä ruokavalion mukaisia kirjoituksia lukija voi odottaa löytävänsä tässä blogissa.

Olimme molemmat alusta asti hyvin innokkaita etsimään tietoa erilaisista ruoista ja ruokavalioista, ja näiden vaikutuksesta kehoon ja terveyteen. Terveys ja ruokavalio ovat varsin kiistanalaisia asioita, ja ne tuppaavat nostattamaan ihmisissä varsin voimakkaita tunteita. Siksi haluamme alleviivata sitä, että tämän on meidän ruokavalio. Me emme tuputa sitä kenellekään.

Arkiruokavalioomme ei kuulu
  • gluteenia sisältäviä viljoja
  • useimpia maitotaloustuotteita
  • useimpia eineksiä
Näiden lisäksi emme juurikaan käytä sokeria tai alkoholia.

Tämän kaltainen ruokavalio voi kuulostaa jonkun korvaan melkoisen rajoittavalta. Omasta mielestämme se on sangen ravitseva ja herkullinen. :)

Mitä meillä sitten syödään? Arkiateriat meillä rakentuvat proteiininlähteestä, joka on yleensä lihaa, kalaa tai kanaa. Kananmunia meillä syödään päivittäin. Syömme myös paljon vihanneksia, marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä. Nyt treenatessa aterioistamme löytyy myös lisukkeena erillinen hiilihydraatin lähde, joista suosituimpia on viime aikoina tuntuneet olevan valkoinen riisi ja kvinoa. Tattarisuurimot ovat kokeilussa.

Pidämme tärkeänä että ruokamme on puhdasta, ja valmistamme mielellämme ruokamme alusta asti itse. Perinteeksi muodostuneen aamupannarin pähkinävoit ja vadelmahillo ovat itse tehtyjä, kuten myös alla olevan kuvan suolakurkut ja kabees.

Tässä pari tyypillistä ateriaa viime päiviltä.

Savoijinkaalitortillat.
Kanaa, vihanneksia ja tattaria.

Syötyämme näin muutaman kuukauden, tulee kummallekin nykyään kylmä hiki ja paha olo esimerkiksi makeista leivonnaisista. On vaikeaa kuvailla sanoin, kuinka paljon olomme on parantunut ruokavalion myötä.

Pupu ja Possu

Pähkinävoi

Suomessa harvinaisempia herkkuja ovat erilaiset pähkinävoit. Ulkomailla asuessani niitä on ollut saatavilla hyvin, esimerkiksi Yhdysvalloissa on yleensä pienissäkin kaupoissa tarjolla monia erilaisista pähkinöistä valmistettuja pähkinävoita, niin raakoja kuin paahdettuja sekä sileita ja rouheita sisältäviä.

Onneksi pähkinöistä voi melko helposti tehdä itse voita. Siihen tarvitaan vain normaali monitoimikone. Aikaa saa varata jonkun verran, mutta itse prosessi on hyvin yksinkertainen: pähkinät laitteeseen ja ei muuta kuin kone pyörimään.

Hyvää pähkinävoita saa ainakin manteleista, hasselpähkinöistä ja cashewpahkinöistä. Myös maapähkinästä voi samalla menetelmällä valmistaa voita, joskaan maapähkinä ei itse asiassa ole pähkinä, vaan kuuluu hernekasveihin.

Nopeammin voin saa valmistettua lämpimistä pähkinöistä ja halutessaan pähkinät voikin ennen voiksi jauhamista paahtaa uunissa. Pidän itse enemmän raa'an pähkinän mausta ja jätän siksi pähkinät paahtamatta. Mikroaaltouunissa pähkinät saa kuitenkin nopeasti lämmitettyä muuttamatta niiden makua.

Tein hiljattain satsin kaakaolla ja vaniljalla maustettua mantelivoita. Käytin seuraavia ainesosia:

  • 400 g manteleita
  • Suolaa
  • Kaakaojauhetta
  • Vanilja-aromia
Puristi jättäisi tietysti kaikki mausteet pois ja tekisi voin ihan pelkistä manteleista. Meillä oli sellaista jo ennestään. ;)

Itse prosessi on tosiaan hyvin yksinkertainen. Kaadoin aluksi pähkinät muovikulhoon ja lämmitin niitä mikrossa pienellä teholla pari-kolme minuuttia.


Samalla kun pähkinät pyörivät mikrossa mittasin vaa'alla sopivan määrän mausteita, noin 0.5% suolaa sekä noin 2.5% kaakaota, eli suolaa pari grammaa ja kaakaota noin 10 grammaa. Suolaa olisi saanut olla omasta mielestäni jopa vähemmän, mutta Pupu on kertonut pitävänsä lopputulosta juurikin sopivan suolaisena. Lopuksi lisäsin vielä muutaman tipallisen vanilja-aromia.


Sitten ei muuta kuin koko satsi koneeseen ja laite päälle. Muutaman minuutin välein saa kulhon reunoista kaapia pähkinämassaa irti.



Itselläni meinaa aina loppua kärsivällisyys, mutta jossain vaiheessa massa muodostaa tahmean "donitsin" joka kielii siitä, että alkaa olla valmista. Myös pinnan kiilto kertoo tästä.


Jos lopputuloksesta haluaa juoksevampaa voi sitä jauhaa vielä lisää. Sekaan voi tässä vaiheessa myös lisätä pähkinärouhetta tai muita lisukkeita. Kun on tyytyväinen koostumukseen ei muuta kuin lusikoi voin sopivaan astiaan. Pidän itse kannellisita lasipurkeista, niitä on hyvin saatavilla ja ne pitää voin tuoreena pitkään.


Voita voi tarjoilla oman maun puitteissa miten tahtoo, mutta ainakin banaani ja kuivaliha on todettu hyväksi mantelivoin kanssa.



Possu

Aamupalapannari

Olen Possuna melko vaativa aamupalani suhteen. Sen pitäisi olla maukasta ja täyttävää. Lisäksi sen tulee olla terveellistä, omien standardieni mukaan. Sen pitäisi myös käydä Pupun ruoasta.

Jo jonkin aikaa yleinen aamupala meillä on ollut pannari. Perinteisestä pannarista poiketen meidän versiosta ei löydy lisättyä sokeria, ei jauhoja eikä maitoa. Myös rasvaa on huomattavasti vähemmän, ja kuituja enemmän. Kaiken kukkuraksi siinä on vielä oiva annos proteiinia ja reseptiä on helppo muokata itselle mieluisaksi.

Resepti on yksinkertainen - ota banaani, muusaa se, heitä joukkoon kananmunia ja perunakuitua. Makeuta valitsemallasi makeutusaineella oman makusi mukaan. Lisää omat mausteet ja ripaus suolaa. Sekoita koko satsi haarukalla tasaiseksi ja paista uunissa 150 asteessa kunnes pinta kuivuu, noin 15-20 minuuttia.

Meidän pannari on vakiintunut sisältämään alla olevat ainekset.
  • 1 Iso banaani
  • 2 Kananmunaa
  • 20 grammaa perunakuitua
  • n. 15 grammaa kaakaota
  • n. 15 grammaa karobjauhetta
  • n. 10 grammaa spirulinaa
  • Sopivasti erytritolia (karppisokeria), eli pari-kolme ruokalusikallista
  • Ripaus suolaa
Tarjoile sopivilla lisukkeilla, esimerkiksi itse tehdyllä pähkinävoilla.


Mikäli omaa uuninkestävän teflonpannun on se oiva astia pannarin paistoon, me teemme yleensä niin.

Possu

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pupun iltapala

Meidän kauan suunnitteilla ollut blogi on nyt sitten viimein pystyssä! Saas nähdä mitä kaikkea tänne keksitään, mutta alotetaanpa vaikka tästä:

Päätin viime kesänä laittaa koko ruokavalioni remonttiin. Voin noihin aikoihin melko huonosti; mahani oli usein todella kipeä, tunsin itseni väsyneeksi ja sairastelin paljon. Minuun tarttui kaikki mikä oli liikkeellä, vastustuskykyni oli olematon. Sen lisäksi kärsin monista muista vaivoista, mainittakoon näistä vaikka uniongelmat, huono iho ja joka aamuinen kurkkukipu. Ruokavaliomuutoksella toivoin myös pudottavani muutaman kilon.

Elämäntaparemontti on huomattavasti helpompaa kun kumppani lähtee hommaan mukaan, joten ehdotin moista hullutusta avopuolisolleni (Possulle) eräänä kesäkuisena mökkipäivänä. Avopuolisoni reaktio oli parempi kuin osasin odottaa; hän oli ideasta välittömästi innoissaan.

Tuosta päätöksestä on nyt neljä kuukautta, ja tavoitteiden saavuttamisen lisäksi minä myös ikään kuin hurahdin terveyteen. Oikeastaan kaikkeen, mitä siihen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu. Näitä innostuksia ja ajatuksia ajattelin tänne blogiin vuodatella koska lähipiirini avopuolisoani lukuunottamatta, mahtaa olla melkoisen kyllästynyt terveysjuttuihini...

Olen vahvasti sitä mieltä että "olet mitä syöt", ja tätä me oltiin tänä iltana.


Naudan sisäpaistipihvi, kvinoaa, avokadoa, höyrytettyjä kasviksia; savoijinkaalta, pinaattia ja sipulia.


Pupu